Vapaaehtoiset

Louhela Jamit järjestetään lähes kokonaan vapaaehtoisten voimin. Esittelemme teille henkilöitä, jotka mahdollistavat omalla työpanoksellaan Jamien toteutumisen. Ilman vapaaehtoisia tämän kokoluokan maksuttoman tapahtuman järjestäminen ei olisi mitenkään mahdollista. Sinäkin voit helposti tulla mukaan osaksi iloista joukkoamme täyttämällä vapaaehtoishakemuksen.

Kysyimme vapaaehtoisilta vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
1. Kuinka kauan olet ollut mukana järkkäilemässä Louhela Jameja? 
2. Mikä sai sinut lähtemään mukaan vapaaehtoiseksi?
3. Mitä eri tehtäviä olet tehnyt? 
4. Mikä on parasta Louhela Jamien järjestämisessä?
5. Mikä on ensimmäinen muistikuva Jameista, joko vapaaehtoisena tai yleisössä?
6. Paras/hauskin muisto vuosien varrelta?
7. Kommelluksia/”ei niin hyvin menneitä asioita” vuosien varrelta liittyen Jameihin?

Mikko

1. Vuodesta 2019 eli nyt toista kertaa.
2. Minut pyydettiin mukaan useammankin aktiivin toimesta.
3. Sivulavan stage manager, sekä lisäksi lavojen rakentaminen ja kaikenlainen purku.
4. Tekemisen meininki ja vapaaehtoisorganisaation osaaminen.
5. Luultavasti 2007 yleisössä, mutta yhtään bändiä en osaa nimetä ensimmäiseltä kerralta.
6. Elisan reaktiot alempana mainitussa siivousoperaatiossa.
7. Yksi roskis päätyi viime vuoden purku-urakassa tyhjentämättömänä erääseen jätehuoneeseen, joka tyhjennetään kerran viikossa. Roskis alkoi haista muutaman päivän päästä. Olin mukana tyhjentämässä ja pesemässä roskista, jonka sisältämistä voissa paistetuista ja mädäntyneistä muikuista on vitsailtu sen jälkeen paljonkin.

Tiia

1. Olen ollut mukana Jameissa nyt neljättä vuotta.
2. Kun muutin Vantaalle, vierailin ensimmäistä kertaa Louhela Jameilla. Vaikutuin siitä, miten upeasti vapaaehtoisvoimin oli järjestetty niin mahtavat festarit! Opiskelin kulttuurituottajaksi, joten kyselin tutulta miten järjestäjäporukkaan pääsee mukaan ja täällä ollaan edelleen!
3. Olen ollut mukana sponsori-porukassa, markkinoinnissa, tehnyt somea, suunnittelemassa lastenalueesta vastustamatonta pikku vieraille sekä juontamassa.
4. Parasta on se, että kaikki ideat otetaan avoimesti vastaan ja pääsee toteuttamaan asioita ideasta aina valmiiseen toteutukseen asti. Ja tottakai, mahtava ja motivoitunut porukka!
5. Ensimmäinen muistikuva on, kun vierailin ensimmäistä kertaa Jameissa, toteamassa että tapahtuma on huippu luokkaa!
6. Ja 7. Vuoden 2022 Jamien huipennus oli ihan omaa luokkansa, kun koko puisto oli täpötäynnä ihmisiä, Dingo soitti lavalla ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Fiilis oli aika euforinen!

Tuija

1. Olen mukana toista kertaa.
2. Hieno tapahtuma ei onnistu ilman vapaaehtoisia eli halusin kantaa korteni kekoon.
3. Olen mukana tekemässä cateringiä ja somistusta.
4. Yhteisöllisyys ja tekemisen meininki upeiden ihmisten kanssa.
5. Vapaaehtoisena 2019 ja yleisössä joskus kauan, kauan aikaa sitten.
6. Muistoja on niin paljon. En pysty erittelemään parasta, mutta kaikki muistot ovat hyviä ja tärkeitä.
7. Vielä ei mitään mainittavaa kommellusta ole tapahtunut. Uskon että ne ovat vasta tulossa…
   
   

Janne

1. Nyt aktiivina on menossa neljäs vuosi. Sitä ennen oli pitkä tauko, kun urheilu rajoitti osallistumista. Sitä ennen olen ollut muutamana vuonna järkkärinä ja klubilla DJ:nä.
2. Rakkaus tapahtumaan, musiikkiin, kotiseutuun ja ystäviin.
3. Vähän kaikkea. Ainakin toimimista klubi-DJ:nä, stage managerina, yleiskoordinaattorina. Kokousten vetämistä, bändien buukkaamista, julisteiden jakoa, markkinointia, viranomaisyhteistyötä ja tolkuttomat määrät roudausta, kantamista, rakentamista ja purkamista. 
4. Tässä on niin paljon parasta, että vaikea valita. Ehkä pari kohokohtaa itselleni on, kun lauantaina näkee festarien rakentuvan ja kun on saatu kaikki pystyyn sunnuntaita varten. Ja sitten kun sunnuntaina näkee juhlakansaa, joka nauttii siitä mitä ollaan saatu heille aikaiseksi. On sellainen tunne, joka kantaa vielä pitkälle syksyyn.
5. Ensimmäinen muistikuva on yleisöstä vuodelta -93, kun esiintymässä oli Steel. Laulaja Mikalla oli langaton mikki, mutta lava oli niin pieni, että siinä ei mahtunut liikkumaan.
6. Näitä on monta, mutta yksi on ehdottomasti Michael Monroen keikka vuodelta -98. Mikellä oli auto hajonnut Turun ja Vantaan välille ja tuli loppumatkan taksilla, joka odotti häntä keikan ajan bäkkärillä. Ja vaikka oli myöhässä, niin veti niin tulisen keikan, että oksat pois.
7. Aina sattuu jotain kommelluksia, joista tulee hyviä muistoja. Yksi hauska oli, kun Amorphis oli tulossa esiintymään ja tyyliin edellisenä iltana selvisi, että rekkalava, jonka siihen aikaan oli tarkoitus tulla, ei pääsekään, joten ei ollut lavaa. Siitäkin Jamiporukka selvisi ja korvaava ”lava” saatiin ajoissa. Harvoin ehkä tulee nähtyä Amoja, niin ”jalat maassa”, kun tuolloin.

Göögä

1. Nelisen viitisen vuotta, kai.
   
2. Olin soittanut aikaisemmin noin viitenä vuonna Louhela Jameissa ja ollut ainakin saman verran yleisössä, joten ajattelin maksaa saamani ilmaiset hyödyt ja ilot töitä tehden festareiden eteen.
   
3. Kasausta, purkua, backstage-työt.
   
4. Ihmiset, molemmin puolin aitaa.
   
5. Varmaan soittamassa nuorena poikana Reprinted-nimisen orkesterin kanssa. Vuotta en muista. Jännää oli joka tapauksessa.
   
6. Varmaan ihan vaan mikä fiilis tuli viime vuonna kun yleisömeri taisi olla sen n 8000 ihmistä.
   
7. Useita joka vuosi, mutta onneksi kaikki ovat olleet niin pieniä ja niistä on selvitty kekseliäisyydellä ja kaikkien puhaltaessa samaan hiileen.

Stobe

1. yli 10 vuotta, varmaan lähemmäksi 15. En muista minä vuonna olin ensimmäisenä mukana.
   
2. Olin pari ensimmäistä vuotta kuskina, kun kaverit kysyi mukaan. Kaljaa varmaan luvattiin palkaksi ja köyhällä nuorellahan oli jano pohjaton 😊
   
3. Aloitin kuskina, siirryin logistiikkavastaavaksi, jonkun vuoden toimin silloisen järjestävän organisaation LVRoMun puheenjohtajanakin, klubivastaava ja -teknikko, dj, yleishärvääjä 😊 Viimeiset vuodet olen varsinaisessa tapahtumassa toiminut päälavan stage managerina.
   
4. Porukka ja fiilis. On älyttömän hienoa nähdä vuodesta toiseen mihin pystyy pienelläkin budjetilla, kun on vaan mukana osaavaa ja aktiivista porukkaa, joiden palo paikalliskulttuurin tekemiseen on yhteinen.
   
5. Yleisössä ensimmäinen muistikuva on varmaan Amorphiksen keikalta puistosta 2004, vaikka ennen sitäkin olen kyllä Jameissa ollut.
   
6. Wanker’s of the Zoo Crewn laulaja Tommi Salmelainen kysyi joskus ennen WOTZCin keikkaa, että kestääkö lavarakenteet kiipeilyä. Sanoin, että ei, älä lähde kiipeilemään. Keikkaa oli kulunut ehkä 15 sekuntia, kun Tommi kiipesi reunatrussista lavan kattoon roikkumaan. Onneksi kesti 😊
   
7. Ainahan jotain pientä sattuu, mutta onneksi melko vähän suurempia kommelluksia. Hauskimmasta päästä oli varmaan kiinalaista ruokaa tarjonnut koju, joka oli kertonut sähköntarpeensa olevan pieni, mutta toi mukanaan kuitenkin kaksi parin kilowatin rasvakeitintä. Jouduttiin tarkentamaan myyjäohjeita seuraavalle vuodelle 😊

JamiPelle

1. Taitaa olla 3 vuotta nyt takana jos oikein muistan?
   
2. Ystävä on tehnyt Jameja vuosia ja pyysi mukaan järkkäämään lasten ohjelmaa. Häärin sitä ennen enemmän idässä Koisorock kuvioissa. Velmunkin kautta tapahtumille muodostui enemmän yhteistä pintaa.
   
3. Bändien suhteen Itä-Vantaan paikallisten artistien buukkailua Jameihin. Pääosin lasten ohjelmaa. Yks vuosi auttelin juontojen suunnittelussa ja huutelin niitä itsekin lavalta Koisorockista länteen eksyneenä Stidilänä. Siinä lasten juttuja ideoidessa syntyi JamiPelle.
   
4. JamiPellenä olo. Lasten vilpitön riemu pellen läsnäolosta. Heittäytyminen. Yhteishenki ja hetket talkooporukan kanssa.
   
5. Ystävien bändien keikat, joita tultiin katsomaan.
   
6. Lapsilauma juoksemassa JamiPellen perässä pitkin niittyä ja pelleltä meinas loppua happi. Ohan niitä niin paljon, et posket repee joka Jameissa nauramisesta.
   
7. Bäkkärin vessan siivous pellenä Eban kanssa eli niin sanotut paska hommat, jotka tulee luonnostaan joiltakin! 😂

Neepu

1. Muistaakseni on ollu aiemmin 3 festaria töissä ja nyt aktiivina ennen festareita sekä töihin olen tulossa koko viikonlopuksi! 
2. Ande ja Aivi kysyivät lähdenkö sunnuntaiksi töihin. Siitä se sitten lähti.
3. Oon ollu cateringissa & paitamyynnissä sekä klubeilla töissä.
4. Yhdessä tekeminen, ihanat ihanat ihmiset, koko prosessi.
5. Ensimmäinen muistikuva jameista on jo teininä kun tultiin kaveriporukalla kuuntelee musiikkia ja viettää kesäpäivää festareille. Yksi kesän kohokohdista ollut aina!
6. Hauskoja muistoja on kyl paljon varsinkin viimekesältä! 2015 oli kyl hauskaa kun mulla oli salamatkustaja Adelina masussa eli olin siis raskaana jameissa töissä. En halunnu viel sanoo kellekkään raskaudesta, koska oli vast noin 3kk. Mul oli jäätävän iso paita jolla suojasin ettei raskauspömppismasu viel näkyny. Välil joku kysy ”eiks sul oo kuuma? ”Joo vähän”… Ja sit join jamien jälkeen alkoholitonta siideriä, kaikki tosin luuli et juon ihan tavallista niin salaus onnistui vielä. Tosin ei siitä kyl kauaa menny niin kerroin sit kaikille ja eihän se masuasukkikaan enää siinä vaiheessa pysyny piilossa. 
7.  Aina menny kaikki jutut hirveen hienosti. 😉

Elisa

1. Aktiivisesti tuottamassa nyt kolmatta vuotta mukana. Sitä ennen lavan toisella puolella nauttinut upeasta tekemisestä katsojan roolissa jo Jamien alkuajoista lähtien. 
2. Yhteisöllisyys ja hyvä tekemisen meininki. Moni hyvä ystävä oli tuottanut Jameja jo pidempään. Ei ollut siis vaikeaa sanoa kyllä kysyttäessä mukaan tuottamaan näin hienoa tapahtumaa. 
3. Päätehtäväni on yritys- ja sponsoriyhteistyön koordinoiminen. Lisäksi tuotan lasten-alueen ohjelmaa, rekrytoin vapaa-ehtoisia tapahtumaviikonlopun juokseviin hommiin sekä olen mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa tapahtuman somistusta yhdessä muun somistusryhmän kanssa. 
4. Parasta on tekijät ja asiakkaiden onnellisuus. Tunnen kiitollisuutta siitä, että kuulun tähän ammattitaitoiseen, innovatiiviseen ja yhteisölliseen tekijä porukkaan. Kiitos tekemiselle tulee joka vuosi, kun näkee tapahtumapäivänä hymyilevät ja onnelliset kävijät. Se kannattelee meitä tekijöitä vuodesta toiseen. Se on se paras palkinto kaikesta. 
5. Kyllä ne ensimmäiset muistot tulee sieltä yläaste ajoilta -90 luvulta. Jamit starttasi kesäloman koulun loputtua. 
6. Kyllähän näitä olisi kerrottavana, mutta ehkä viime kesän (2018) hetki kun mua pyydettiin bäkkärin puolelta lavan eteen katsomaan mikä meininki. Virve Rostin keikka oli alkamassa ja puisto oli täynnä. Kun näin sen ihmismeren, hymyt huulilla auringon paisteessa, oli se upea hetki. Silloin tiesin, että tämän takia me tätä tehdään. Just näille ihmisille ja tämän alueen kulttuurin kehittämisen vuoksi. Fiilis oli mahtava. 
7. Tehtiin mainos käsin maalaten paitamyyjille clubille. Valkkasin maalit Jamien väreihin sopiviksi, vihreä ja keltainen. Tekstissä luki rivitettynä ”Paidat 10 euroa ONLY FOR U”. Lopulta ravintolavalaistuksessa tekstistä näkyi vain vihreät kirjaimet. Viestin viimeinen rivi asiakkaille oli kovin selkeä ja ystävälliseen sävyyn ilmaistu F U!

Marjukka

1. Nyt taitaa olla viides vuosi. ”Seems like a lifetime” ❤️
2. Taisi olla tuo aviomies, jonka kautta ajauduin hommiin. Kirjaimellisesti auton rattiin.
3. Ekat kaksi hoidin kuljetustehtäviä ja puiston siivoukset aamulla ja illalla.
   Sittemmin olen tehnyt kuljetuksia varten ajojärjestelyt ja hoitanut myyntipaikkojen yhteydet ja heidän olemisen tapahtumassa. Ja siivonnut aamulla ja illalla 😄
4. Yhteisöllisyys ja se, että saa olla mukana järjestämässä ihmisille jotain näin mahtavaa tapahtumaa. Täältä olen saanut elämän makuisia ystäviä 💕
5. Ihan ekassa yövahtina olo edellisenä yönä oli aika rapsakkaa 😄Sittemmin ollaan luovuttu duunareiden käytöstä tässä asiassa. 
6. Jokainen Jami luo oman muistonsa, jota ei voi verrata. Kaikissa on klassikkoainesta.
7. Eihän näitä muisteta 😂

Ande

1. 12 vuotta
2. Rakkaus musaan ja lähiöön.
3. Kyökkimuija, roudari, lipunmyyjä, juontaja, klubiemäntä, ensiapu, merchmyyjä ja dj.
4. Se euforian tunne, kun näkee puiston tänynnä hymyileviä kaikenikäisiä musadiggareita, siihen mä olen jäänyt koukkuun. On ihan parasta tietää, että on ollut mukana tuottamassa hyvää mieltä niin monelle.
5. En muista… Oon ollut niin kauan mukana. 😊
6. Kyllä yksi hauskimmista tilanteista oli, kun pikkulavan teltta lähti lentoon kesken keikan.

Late

1. Ekan kerran bäkkäripassi oli kaulassa joskus vuosituhannen vaihteessa, varmaan 2001.
2. Jamiveteraani Klaus Kojo tiesi, että mulla on järkkärikamera (huom! kinofilmi silloin.. 😅), ja pyysi ottamaan kuvia jollekin LV-RoMun klubille jo edesmenneeseen, legendaariseen Kultakaivokseen. Lavalla rokkasivat legendaarinen Balls vieraanaan kitaralegenda Jukka Tolonen. 
   (Kuvat pitäis kai kaivaa jostain laatikosta käyttöön..). 
   Jäin koukkuun kerrasta, samassa hirressä lilluttu sittemmin kohta 20 vuotta. Huh!
3. Olis kai helpompi sanoa mitä en ole tehnyt: lavalla en ole musisoinut enkä bajamajoja siivonnut 
   -Mäkysen Tomille olen suosiolla jättänyt noi ammattilaisen hommat. 
   Julisteita, juontamista, lukemattomia dj-keikkoja, roudaamisia, nikkarointia, bändibookkauksia ja sensellaista olen tehnyt ennen kuin aina on löytynyt parempia tekijöitä kuhunkin tehtävään.
   Viime vuosina olenkin panostanut esitanssijan rooliin, ilmaviin tervehdyksiin ympäri Jokiuoman puistoa ja teltankeppien tuuraamiseen.
4. Mieletön fiilis, kun näkee tuhatpäin tuttuja ja tuntemattomia diggailemassa bändejä ja hypistelemässä ainutlaatuista ilmapiiriä. Euforian tunne, joka valtaa loppuklubilla ”töiden” jälkeen. (Ennen pakkolaskua maanantain roudaamisiin.) Se, kun uusista naamoista tulee ensin vanhoja kavereita ja lopulta elinikäisiä ystäviä.
5. Se liittyy jotenkin jääkauteen ja Ebaan. Saattoi olla unikin.
   Siellä aika alkupäässä on myös muistikuva siitä, kun Kyyrian Ville Tuomi linkosi diabolaa yleisön joukossa ennen omaa vetoaan. Taisi kyllä olla silloin jo Sub-Urban Tribessa.
6. Viime vuoden ”täysi tupa” Vickyn ja Liivit Boysien aikaan oli tietysti unohtumaton homma.
   Mulla on hyvä syy siihen, etten muista mitään spesifimpää, jota tässä nostaisin esille. 
   (Koska niitä tapahtumia on niin paljon. )
7. Eihän sitä koskaan ole kiva teloa itseään niin, että joutuu sairaslomalle 
   -mutta niinkin on joskus käynyt, kun koko ajan on kaikki kädet täynnä ja tekee jotain tosi tärkeetä tosi nopeasti.
   Mutta Jamien kohdalla voi aina sanoa, että 
   ”vuoden päästä me nauretaan tällekin. 
   Tai vaikka nyt!” ❤️❤️❤️

Haxu

1. Alusta asti. Nimeni löytyy yhdistyksen perustamispöytäkirjasta.
2. ”Tehdään oma festari”, kuulosti ja kuulostaa edelleen hyvältä idealta. Ihmetyttää, että miksi eivät kaikki tee näitä?
3. Ihan kaikkia. Viimeiset kymmenen vuotta ollut sivummalla ja ei-aktiivina – jeesaillut kuitenkin niitä näitä sen, minkä pystyy ja ehtii.
4. Puistokonserttiin kulminoituu kevään kova työ ja kesä alkaa siitä. 
5. Se fiilis, kun asia alkoi varmistua ekan kerran. Bändit löytiin lukkoon, lava ja PA oli bookattu, jne. 
   ”Tämä taitaa tapahtua sittenkin”!
6. Omista ylioppilasjuhlista suoraan Louhela Jam lavalle keikalle -93. Hyvät bileet ja hieno kesä alkoi siitä taas. 
7. Poistopäivä oli aikoinaan lauantai. Koulujenpäättäjäislauantai. Järjestyshäiriöitä oli ja pulloja oli ilmassa enemmän, kuin jengillä käsissä. 
   Painiakin sai. Nykyinen monisukupolvinen piknic-meininkin on monta kertaa viihdyttävämpää myös järjestäjälle.